Martial industrial on industrialin ja neofolkin pohjalta kehittynyt elektroninen musiikkilaji. Se yhdistelee industrialia, eurooppalaista marssimusiikkia, historiallisia puheraitoja, (neo)klassisia ja dark ambient -vaikutteita. [1][2]
Martial industrialin juuret ovat 80-luvulla, jolloin industrial-yhtye Laibach käytti marssirytmejä ja totalitaristista estetiikkaa. Neofolk-artisti Douglas Pearce (Death In June) ja Boyd Rice tekivät tahoillaan samaa omista taiteellisista lähtökohdistaan. 90-luvulta lähtien genreä ovat kehittäneet mm. Puissance, Blood Axis, Der Blutharsch ja Von Thronstahl. Martial industrial -yhtyeiden määrä ja genren tunnettuus ovat kasvaneet 2000-luvulla, vaikka edelleen kyse on hyvin marginaalisesta musiikkityylistä. [2]
Martial industrial yhdistetään joskus äärioikeistolaisuuteen, samoin kuin neofolk. Genrellä on sekä faneja että vastustajia, jotka pitävät musiikkityyliä vähintään metapoliittisena, vaikka musiikissa ei viitata ajankohtaiseen politiikkaan. [3][4] Artistien omat kannat kysymykseen politiikasta ovat jakautuneita. Esimerkiksi saksalainen Triarii on ilmaissut musiikin olevan historian käsittelyä varten ja vastustavansa kaikkia ääriryhmiä. [5] Von Thronstahl sen sijaan on kritisoinut modernia demokratiaa ja tuonut esiin musiikin ideologisia päämääriä. [6]